Järki käteen ja bensaa liekkeihin?

Kansanedustaja Peter Östman peräänkuulutti Ilkka-Pohjalaisessa lauantaina 15.2. järkeä ja malttia ilmastokeskusteluun, mutta päätyi kirjoittamaan lähinnä työllisyyden tärkeydestä. Ilmastoa koskeva osuus vaikutti hieman päälleliimatulta. Saimme listan yksilötason kipupisteistä, joista ei oikeastaan edes saisi puhua. Paras anti oli lainattu WMO:n pääsihteeriltä, Petteri Taalakselta: pitäisi keskittyä asioihin, joilla on riittävän iso vaikutus, eli energiantuotannon ratkaisuihin. Toivottavasti myös teollisuuden päästöihin, vaikka ilman suoraa mainintaa ne jäivät. Miksiköhän ilmastokeskustelu pyörii niin paljon mm. autoilun ja lihansyönnin ympärillä? Jos sattuisin omistamaan saastuttavan, hyvin tuottavan bisneksen, olisin todennäköisesti hyvin tyytyväinen nykyiseen yksilön valintojen ylikorostamiseen. Saattaisin jopa haluta sitä.

Ilmastokriisiä enemmän Östman oli huolissaan työllisyydestä ja talouskasvusta. Toisaalta en ihmettele. Talouskasvu on välttämätöntä, jos halutaan estää maailmantalouteen rakennetun velkapommin räjähtäminen. Ilmastokriisin kanssa tällä muuten on sen verran tekemistä, että ihmisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt vähenivät edellisen kerran merkittävästi vuonna 2009, maailmantaloutta kurittaneen finanssikriisin seurauksena. Tästä syystä en usko, että keskittymällä taas kerran työllisyyteen ja talouskasvuun ilmastokriisi katoaa yhtään mihinkään.